Annukan käsityöura

PM-kässäillan kimmokkeesta syntyi kaunis ja lämmin lopputulos

 

Bongasimme Instagramista kuvan jäsenemme Annukan upeasta torkkupeitosta ja yhdistimme langanpäät: Annukkahan oli mukana virkkauskässäillassa! Kysyimme tarkemmin ja saimme Annukalta lisää kuvia ja kivan kertomuksen:

 

"En ole koko elämäni aikana tehnyt oikeastaan mitään käsitöitä. En siksi, ettenkö olisi osannut – jokainenhan osaa ihan mitä vain itse haluaa – vaan siksi, että käsitöiden tekeminen ei ole kiinnostanut minua. Olen aina valinnut toisin – olen lukenut kirjoja tauotta ja käynyt viikoittain kulttuuritapahtumissa. Kun siihen päälle käy töissä ja hoitaa kotityöt, niin eipä paljon ylimääräistä aikaa jää. Olen kyllä aina arvostanut käsityötä ja kädentaitoja, erityisesti, jos värien ja sommittelun osalta on pyritty harmaata villasukkaa korkeammalle.

 

Muutama vuosi sitten näin upean isoäidinneliöistä virkatun takin. Silloin syttyi ensimmäisen kerran fiilis, että voisi tehdä jotakin. Tai ei jotakin, vaan nimenomaan virkata isoäidinneliöitä – tiesin, että ne ovat helppoja, kun vain selvittää ohjeen. Ystävältä sain heti seuraavana jouluna lahjaksi virkkuukoukun ja pari kerää lankaa sekä kirjan erilaisten neliöiden virkkaamisesta, mutta kaappiinhan ne jäivät. Kunnes viime syksynä intouduin mukaan ProMarttojen kässäiltaan, jossa luvattiin opettaa tumpulalle tuo kauan kaivattu isoäidinneliö – tosin suurimpana aktivoitumisen innoittajana taisi toimia tapahtumapaikka eli ihana Ateneum Bistro.

 

Kässäillassa sitten yhdessä Kässä-Elinan kanssa tehtiin se ensimmäinen neliö, ja siitä intouduin värkkäämään pari pussukkaa ja pari tyynyä. Innostuksissani ajattelin, että no niin, nyt teen näitä loppuelämäni. Mutta kun toinen tyyny oli valmis, olin täysin kyllästynyt isoäidinneliöön ja kaipasin jotakin haastavampaa. Kaivoin esiin 200 ohjeen neliökirjani, ja sieltä insinöörinsieluani nousi lämmittämään malli, jossa tehdään ensin ympyrä ja sitten muutetaan se neliöksi – suurinta mahdollista matematiikkaa minulle! Vaikka tykkäänkin riemunkirjavasta, viehätyin kahden värin värimaailmaan sekä siihen, että malli on toisaalta vaikea ja kaunis ja sisältää paljon yksityiskohtia, mutta kauempaa katsottuna se on hyvin moderni ja suorastaan graafinen. Tein ensin kokeeksi tyynyn mustista ympyröistä harmaalla pohjalla, ja kun siitä tuli hyvä, niin punaisena ihmisenä päätin tehdä punaisen peiton. Violetti tuli mukaan, kun viininpunaista lankaa ei alelaarista löytynyt tarpeeksi.

Aika on kulunut mukavasti, televisiosarjoja on ohessa hurahtanut aikamoinen määrä, leukojen loksahtamista on ollut mukava seurata (vähäuskoiset sukulaistädit), kotityöt ovat jääneet tekemättä, kännykän räpläys on vähentynyt, mutta lukemiselle on onneksi jäänyt aikaa. Nyt kun kaikki kulttuuririennot peruttiin, 130 neliön peitto valmistui loppuun ihan hetkessä. Ja olen jo ehtinyt aloittaa uudenkin. Hoksasin, että samasta mallista saa aivan toisen näköisen kuvion, kun lisää värejä ja sijoittaa langanvaihdot uudella tavalla. Nyt työn alla onkin ihana kukikas kesäpeitto, joka lämmittää mökki-iltoja ehkä jo tulevana kesänä.

 

Kiitos ProMartoille kässäillasta, jonka kynnys ei ollut korkealla!"

 

Annukka